Toisen viikon kuulumiset

Moikka ja tervetuloa uuteen postaukseen! Kirjoitan tässä postauksessa kaikista uusista asioista, joita olen kokenut täällä. Lisäksi kerron fiiliksistäni täällä ja tämä teksti on todella huonosti jäsennelty, koska minulla on paljon pieniä asioita kerrottavana.

Minulla oli 13. päivä ensimmäiset treenit Zero Gravityllä. Minulla oli ensin tunnin acro ja sitten tunnin jazz tunti. Treenaamme kaikki kilpajoukkueessa olevat samoilla normaaleilla tunneilla, eli tätä voi verrata DCA:n show intensiiviin, mutta meillä on noin miljoona kilpakoreografiaa. Tunneilla käy siis tanssijoita kuusi vuotiaasta kahdeksantoista vuotiaaseen asti, joka ei sinänsä häirinnyt. Acro tunti oli todella oma-aloitteinen, teimme aluksi joitain yhteisiä temppuja, kuten voltteja ja perhosia. Tämän jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään, jossa harjoittelimme maassa olevia akrobatialiikkeitä ja liikkuvia temppuja. Shauntell, joka on meidän päävalmentaja tiesi, että meillä ei ole acroa Suomessa ja että näytän aivan typerältä, mutta sain perhosen, heti ensi yrittämällä, mikä oli aika kiva. Jazz tunnilla lämmittelimme samanlailla, kun Suomessa eli keskilattialla. Tämän jälkeen harjoittelimme pirouetteja pirouettilusikoilla ja ilman. Sen jälkeen teimme kulmasta hyppyjä. Kysyin tunnin jälkeen muutamalta ystävältäni, että tekevätkö he ollenkaan sarjaa tunneilla, niin ilmeisesti ei. He tekevät sarjaa ainoastaan workshopeilla ja tietysti kilpailukoreografiatunneilla.

Acro tunnilla emme lämmitelleet aluksi kunnolla, joten minun tuurillani tietysti satutin lonkankoukislatajani. Pystyin siis tekemään tunneilla kunnolla, mutta seuraavana päivänä en pystynyt liikuttamaan vasenta jalkaani. Ja muutama päivä sen jälkeen meillä oli baletti workshop, jossa teimme développéita. Kun tuon jalan développésta alas hitaasti, niin lonkkani yleensä naksahtaa ikävän tuntuisesti noin 60 asteen kohdalla, mutta silloin se sattui oikein kunnolla lonkkaan. Ja teimme tietysti développé sarjaa kolme kertaa, joten olin siinä kyllä aika vedet silmissä tangon loputtua. En kuitenkaan sanonut siitä mitään. Balettitunnilla he eivät myöskään vaihda puolia. He tekevät tankoa siten, että kaikkien naama on samaan suuntaan eli peiliin, ja tämän jälkeen he menevät tangon toiselle puolelle tekemään toisen puolen ja naama on taas kaikilla peiliin. Minusta se on ihan kiva, koska siinä voi koko ajan korjata itseään. Balettiopettaja sanoi minulle tunnin jälkeen, että minulla on todella hyvä tekniikka, ja se oli kiva. Täällä taso on samanlainen, kuin DCA:n show intensiivin taso ja jokainen voi sitten itse päätellä millainen se on.

Olen löytänyt täällä myös maailman parhaimman tavan syödä pizzaa. Se on laittaa ”Sour Cremeä” pizzan päälle ikään kuin tomaattikastiketta, mutta vasta paiston jälkeen. Sour Creme on saman makuista, kuin kermaviili ja tämä yhdistelmä on todella hyvää. Myös host äitini osti kerran pizzaa, jossa oli tomaattikastikkeen sijaan perunamuusia ja se oli niin hyvää. En ole ikinä kuullut, että Suomesta saisi sellaista pizzaa. Teimme myös itsetehtyä tomaattikastiketta host äitini kanssa noin 12 purkkia. Kaikki ainekset, jota tuli siihen oli omasta maastamme poimittua. Tein myös 14. ja 17. päivä illallista. Tein ensin uunilohta ja paistettuja vihanneksia, ja se onnistui minulta hyvin. 17. päivä tein kolme vuoallista makaronilaatikkoa, jota otan nyt kouluun päivälliselle mukaan. Makaronilaatikko onnistu minulta aika hyvin, ainoana ongelmana minulla oli, että en saanut päällystä tarpeeksi rapeaksi. Päivällinen oli silti hyvää, joten se ei haitannut.

Olin 15. päivä Lucknow Field Festivaaleilla, jossa oli siis ideana esitellä esimerkiksi omat perunat ja mansikkahillot muille kyläläisille. Tämän jälkeen raati palkitsee parhaimmat ruoat. Host äitini oli laittanut muun muassa mansikkahillon, tomaatteja ja squashin kilpailuun mukaan ja pärjäsimme niillä hyvin. Kilpailussa oli myös eri taideteoksille omat kategoriansa. Samoissa festivaaleissa oli myös lehmänäyttely. Se oli samanlainen, kuin koiranäyttely, mutta vain lehmillä. Host äitini valmentaa yhtä lehmänäyttely joukkuetta, joten siksi olin katsomassa sitä ja se oli kyllä aika erikoinen kokemus. Sitä katsellessa minusta tuntui väkisinkin aika farmarilta.

Kävin myös Farm Festivaaleilla, joka oli kuin maatalous messut. Siellä ei ollut kauheasti mitään nähtävää muuta, kuin traktoreita ja muita maatalouteen tarvittavia koneita. Festivaaleilla oli paljon ilmaista tavaraa muun muassa kyniä, lippalakkeja ja ruokaa. Osa ihmisistä osallistui sinne vain siksi, että he saisivat ilmaisia tavaroita, ja sitä kyllä sai. Tulimme kotiin festivaaleilta isot kassit täynnä krääsää. Host äitini oli töissä hänen yrityksensä kojulla, joten siksi olimme siellä.

Olimme myös Lucknown vieressä Traktori Festivaaleilla, jossa oli näytillä paljon erilaisia traktoreita. Host isäni harrastaa traktoreita, joten hän oli todella innoissaan koko festivaaleista. Traktori festivaaleilla oli myös sisätila, jossa oli paljon käsintehtyjä esineitä. Sisätila vaikutti minusta paljon Naisten Joulumessuilta. Kaikki festivaalit, missä olin, olivat siedettäviä, koska minulle on vähän turhaa mennä niihin, sillä en oletettavasti kuulu heidän kohderyhmään.

Kiitos, kun luit tämän postauksen! Minun oli todella vaikea kirjoittaa tätä, koska aivoni toimii nyt täysin englanniksi ja kirjoitin osan tätä postausta koulussa. Olen siis nyt päässyt kouluun ja se sujuu minulta hyvin. Ainoana ongelmana on se, että esimerkiksi englannin tunneilla he olivat jo aloittaneet tekemään esseitä ja minulla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa tehdä sitä, joten olen nyt vain tehnyt muita koulutehtäviä täällä. Kirjoitan seuraavan kerran todennäköisesti muutaman viikon päästä, jotta voin kirjoittaa sitten perinpohjaisen analyysin tästä koulusta.

-Anni