Koulu ja kanadalaiset nuoret

Moikka ja tervetuloa uuteen postaukseen! Kerron tässä postauksessa koulustani ja kanadalaisista nuorista. Suomen kieli on varmasti myös tässäkin postauksessa todella huonoa, joten yrittäkää selvitä.

Käyn koulua kylässä nimeltä Wingham ja kouluni nimi on F. E. Madill Secondary School. Koulussa on noin 600-700 oppilasta ja koulumme on siis pelkästään lukio, eli oppilaat ovat 12-18 vuotiaita. Olen itse luokalla 12 eli lukion viimeisellä luokalla, mutta kaikki muut vaihto-oppilaat koulussamme ovat alemmilla luokilla. Koulussamme on minun lisäkseni 14 vaihto-oppilasta ja kolme heistä on espanjalaisia, Micaela Suomesta, yksi Saksasta ja loput ovat Brasiliasta, ja kaikki muut vaihtarit paitsi Miksu, Aitzi ja minä ovat täällä vain puolivuotta.

Menemme kouluun koulubussilla ja se hakee meidät 10 minuutin kävelymatkan päästä kotoa kello 7:40. Koulubussissa meitä on noin 15 ja olen ainoa 12 vuosiluokkalainen, koska lähes kaikki ystäväni ajavat itse kouluun. Bussia ajaa hollantilainen bussikuskimme, Wilma, ja hän osaa pitää hyvää kuria. Bussissa yleensä keskustelemme toisten oppilaiden kanssa, mutta aamulla kaikki on aika unisia, joten yleensä kaikki istuvat puoliunessa paikoillaan. Bussin istuimet ovat aika epämukavia ja en pysty edes laittamaan jalkoja kunnilla maahan, koska polveni ovat kiinni seuraavan istuimen selässä. Lisäksi bussi on jotenkin todella äänekäs ja se heiluu todella paljon. Minusta matka on kuitenkin ihan kiva ja tykkään tästä systeemistä enemmän, kuin siitä, että pitää vaihtaa tuhat kertaa raitiovaunua ja bussia suomalaisittain. Saavumme koululle kello 8:30 ja tunnit alkavat 8:50. Ennen tuntien alkua menemme yleensä kirjastoon istumaan ja odottamaan, koska käytävillä ei ole täällä oikein mitään paikkoja, jossa voi istua. Kirjastoon tulee yleensä muutkin vaihto-oppilaat, joten se on ihan mukavaa. Tämän jälkeen käyn kaapillani, jossa on sisäpelikenkäni liikuntatunnille. Kaapeissamme on munalukot, joten meidän pitää muistaa tietty numerojärjestelmä. Joskus lukon avaaminen on vaikeaa ja varsinkin alussa jouduin aina pyytämään ystäviäni avaamaan lukon.

Lukujärjestykseni on seuraava:

8:50-10:10 Physical Education

10:15-11:30 University Level English

12:25-1:40 Native Studies

1:45-3:00 Business and Leadership

Physical Education on liikuntaa. Suomessa minulle opetettiin, että pohjoisamerikkalaiset kutsuvat liikuntaa nimellä PE, mutta täällä kaikki sanovat Physed. Ennen tuntia nousemme seisomaan ja katsomme kohti Kanadan lippua ja kuuntelemme Kanadan kansallislaulun. Tämä toistuu joka aamu, tunnista riippumatta. Physed tunnilla pelaamme aina eri urheilulajeja, kuten jalkapalloa, käsipalloa ja maajääkiekkoa. Koska Suomessa teemme lähes pelkästään lihaskuntoa, en ole niin hyvä kaikissa urheilulajeissa. Lisäksi parina ensimmäisenä päivänä tunsin itseni vähän ahdistuneeksi, koska en ollut vielä tutustunut kaikkiin luokkalaisiini, ja tunnilla täytyy osallistua todella paljon. Huono pallosilmäni ei myöskään auttanut vähemmän oudolta tuntumista. Tunnilla meillä on pukukoodi, joka on shortsit ja t-paita. Saimme koululta Physed vaatteet, mutta shortsit, jotka saimme ovat todella oudosti muotoiltu ja ne eivät oikein istu päälläni, joten ostin Under Armourilta uudet. Saimme myös koululta t-paidat, joissa lukee ”Madill” ja se on itseasiassa ihan kiva paita. Koulussamme ei ole siis muuten pukukoodia, kun vain Physedissä. Tunnit eivät ole fyysisesti haastavia, joten olen pärjännyt hyvin. Nyt, kun tunnen kaikki luokkalaiseni, niin Physed on kivaa en ole kuitenkaan varma, milloin alan kyllästyä siihen, koska meillä on joka päivä sama lukujärjestys. Ja tämä ensimmäinen jakso vaihtuu talvella.

University Level English on äidinkieltä. Koulussamme on siis University level- ja College level aineita. University level on vaikeampi ja College level helpompi, mutta minulla on vain University level aineita. Äidinkieli on täällä aika rentoa. Saamme istua nojatuoleilla ja minulla on paljon ystäviä sillä tunnilla. Äidinkielen tunti on jaettu, eli sama opettaja opettaa kahta luokkaa samassa luokkahuoneessa yhtä aikaa. Tämän takia emme saa kauheasti mitään aikaiseksi tunnilla ja luokassa on kova mekkala. Olemme nyt käymässä läpi, miten saa vakuutettua lukijan ja, mitkä asiat tekevät hyvän puheen. Analysoimme muun muassa Marthin Luther Kingin puheita ja eri TED talkkeija. Se on ihan keskiverto helppoa, koska se muistuttaa hieman yläasteen englannin kuulunymmärtämisen tehtäviä. Luemme nyt myös kirjaa ja teemme erilaisia tehtäviä siihen liittyen esimerkiksi henkilöhahmo kuvauksia. Äidinkielen tunti on sisällöltään todella samanlaista, kuin yläasteen englannin tunnit.

Native Studies on yhdistelmä historiaa, yhteiskuntaoppia ja maantietoa. Tunnilla on siis ideana käydä alkuperäisväestöjen entisiä ja nykyisiä ongelmia globaalista perspektiivistä. Keskustelemme kuitenkin kaikkien vähemmistöjen asioita läpi, joka on kiva. Tunnilla suurin osa oppilaista ottaa paljon kantaa asioihin ja kaikki ovat todella liberaaleja, joten olemme yleensä lähes samaa mieltä kaikista asioista. Saamme Native Studiesista ehkä eniten läksyjä, koska suurin osa niistä on ”etsi tekstistä” -tehtäviä. Meillä ei ole ollenkaan kokeita tästä aineesta, joten panostan läksyihin paljon. Native Studies opettajani on todella mukava ja ymmärtäväinen ja host vanhempanikin tykkäävät hänestä paljon. Moni vaihto-oppilas, joka on Kanadassa, on ottanut Native Studies ja se olikin ainoa syy, miksi otin sen. Opinto-ohjaajani kertoi, että tunnilla olisi pelkästään historiaa, mikä ei innostanut minua niin paljoa. Käymme kuitenkin pääasiassa politiikkaa läpi, joka on minusta oikeasti todella kivaa.

Viimeisellä tunnilla minulla on Business and Leadership. Tunnilla käymme pääasiassa läpi taitoja, joita hyvällä johtajalla on hyvä olla. Tunti on hieman tylsä ja kaikki asiat ovat todella itsestään selviä, mutta saan sieltä hyvää sanastoa, joten tunti on siten minulle hyödyllinen. Minusta tuntuu, että kukaan oppilaista ei tykkää oikein kyseisestä tunnista ja kaikki ovat todella tylsistyneitä tunnilla. Käytämme paljon aikaa muistiinpanojen kopioimiseen ja eri opetusvideoiden katsomiseen. Jos olet samassa koulussa, kuin minä niin Business and Leadership tunti on samanlainen, kuin KVL2, mutta yläasteversio. Käytämme kuitenkin joka perjantain tunnin Semi Formalin järjestämiseen, joka on kivaa vaihtelua aina viikon päätteeksi. Semi Formal on sama asia, kuin Prom, mutta sinne ei tarvitse pukeutua yhtä hienosti ja se on talvella. Kuulun Semi Formalin koristeluryhmään ja se on ihan mukavaa. Koulun jälkeen meillä on noin viisi minuuttia aikaa hakea reppumme kaapeista ja mennä koulubussiin, joka tuo meidät kotiin noin kello 3:45.

Täällä emme käytä ollenkaan tekstikirjoja missään aineessa, joka on minusta vähän tyhmää, koska kokeisiin meidän pitää lukea omista muistiinpanoistamme ja minulla on surkea käsiala enkä saa mitään selvää omista töherryksistäni. Käytämme myös pelkkiä kansioita. Minulla on esimerkiksi joka tunnilla sama kansio, johon olen ostanut paperia vihoksi ja jakanut sen kolmeen osaan eri tunneille. Saamme myös paljon monisteita ja ne on kätevä pitää kansioissa. Yksi pieni asia, mikä minua häiritsee kansioissa, on se, että paperit repeävät helposti ja sitten ne ovat vapaana yhden tuuman kansiossani. Mutta muuten kyllä oikeasti todella kätevät. Käytämme myös paljon Google Classroomia ja sinne opettajat kertovat, mitä olemme tehneet tunnilla ja jakavat läksymonisteet, jotka he haluavat paperilla takaisin. Joudumme odottamaan aina tuntien jälkeen kellon soimista, että pääsemme lähtemään seuraavalle tunnille. Tämä toistuu joka tunnin lopussa ja minusta se on vähän turhaa, eikä kukaan oikein tiedä, miksi joudumme odottamaan.

Ennen, kuin tulin Kanadaan olin jo tiedostanut, että kouluuni tulee paljon vaihto-oppilaita ja osasin odottaa, että kaikki luokkalaiseni näkisivät minut vain yhden muiden joukossa ja kukaan ei olisi niinkään kiinnostunut minusta. Moni entinen vaihtari ja vanhempani sanoivat minulle tästä, mutta me olimme väärässä. Kaikki olivat todella kiinnostuneita minusta ja vaikka olen luokalla 12, moni vuotta nuorempikin oli todella kiinnostunut. Sain heti paljon ystäviä ja todella moni tuli jo heti ensimmäisen päivän jälkeen seuraamaan minua sosiaalisissa medioissa ja keskustelemaan minun kanssani. En huomannut, että muut vaihtarit saivat näin radikaalia kohtelua. Vaikka olen ollut nyt jo yli viikon koulussa, niin kaikki ovat vieläkin erittäin kiinnostuneita minusta. Vaikka olen lähes kaikkien 12 luokkalaisten ja osan 11 luokka ystävä, niin minulla on neljä lähintä ystävää koulussamme ja olen heidän kanssaan eniten. He tuntevat myös lähes kaikki 12 luokkalaiset. Koska sain niin paljon ystäviä heti ensimmäisinä kolmena päivänä, niin en muista kaikkien nimiäkään edes vielä ja se on vähän noloa. Olen kuitenkin todella kiitollinen, siitä että ystävien hankkiminen meni niin mutkattomasti ja helposti.

Lounaalla minulla on melkein aina omat eväät, mutta menemme aina syömään koulun ulkopuolelle. Koska kaikki ystävistäni saavat ajaa ja heillä on J2, menemme useasi Tim Horton’s:sin drive through:hun ja osa ystävistäni ostavat lounaan sieltä ja osa syö omia eväitä. Suurin osa 12 luokkalaisista tekevät näin, eivätkä he istu ruokalassa muun koulun kanssa. Söin kuitenkin kerran ruokalassa, koska Aitzilla, Miksulla ja minulla oli paljon puhuttavaa vaihtarielämästä.

Täällä ihmiset pukeutuvat todella erilaisesti, jos vertaan siihen mihin olen tottunut Suomessa. Asun siis Helsingin keskustassa ja käyn bisnes lukiota, joten ihmiset panostavat aikapaljon omiin vaatteisiinsa. Monella on designer vaatteita ja varsinkin meidän koulussa Suomessa, sen annetaan näkyä ja sitä tungetaan toisten naamaan erittäin paljon. Tällä kuitenkin moni ostaa vaatteitaan kaupasta, nimeltä Garage. Tyyli on siis monella ”Suomalainen päiväkotilainen, jonka vanhemmat ovat muotisuunnittelijoita”. Pukeudun itse eniten Brandy Melvillen vaatteisiin ja minulla on myös joskus pieni sävähdys 80-90-tyyliä, joten erotun joukosta vaatteillani. Monet ovat tulleet kuitenkin kehumaan paljon tyyliäni ja kyselemään, että pukeudunko aina näin hienosti samalla, kun minulla on mom jeansit ja trikoopaita. Vaikka ihmiset eivät täällä kerskaile vaatebrändeillä, niin yhden merkin annetaan näkyä – Under Armourin. Suomessa monella on Nikea, Adidasta ja Pumaa, mutta harvalla UA:ta ja täällä se on ainoa vaatemerkki, jonka logoa näen. Lähes kaikilla tytöillä on kyseisen merkin shortsit Physed tunnilla ja monella on myös UA:n huppari. Suurimmalla osalla tytöistä on myös Lululemonin legginsejä ja heidän scrunchyjaan. Kotoa tuotu lounas kannetaan myös Lululemonin mustassa kassissa. Monet käyttävät myös ruskeita Birkenstockeja ja sukkia, minulla on sellaiset ja ostin ne itseasiassa juuri tätä vuotta varten, mutta en käytä niitä koulussa, koska minulle tulee helposti kylmä. Ne ovat kuitenkin kätevät ja olen käyttänyt niitä päivittäin. Osa oppilaista käyttää myös vaaleanruskeita Sperry kenkiä, joka on aika outoa, koska minun isälläni on sellaiset kengät ja se muistuttaa minusta isääni. En kuitenkaan itse usko, että ostan kyseiset kengät juuri isäni takia. Moni pojista käyttää neutraalinvärisiä Sanük kenkiä ja se on kyllä aika erikoisen näköistä varsinkin silloin, kun ne ovat hieman kuluneet ja likaiset. Muuten pojat käyttävät täällä yleensä farkkuja ja UA:n huppareita.

Aika monella ystävälläni on oma ajoneuvo, joten täällä ajoneuvoillakin on kauneustandardit. Kukaan täällä ei kuitenkaan kutsu autoa autoksi, vaan ajoneuvoksi. Moni pojista omistaa lava-auton ja se on täällä oikea maskuliinisuuden merkki. Vaikka täällä ei kerskailla vaatemerkeillä, niin sillä, että omistaako ihminen lava-auton vai ei, on ilmeisesti iso asia. Moni tyttö ajaa täällä kuitenkin niin sanottua ”mom car”ia. Tällainen ajoneuvo on siis samanlainen, mitä monella perheellä on eli samanlainen, kuin Volksvagenin Touran. Monen ajoneuvo on merkiltään Frodeja ja olen oppinut sen, että ajoneuvo ei ole kaunis, jos sen pyörienpinnat eivät ole kapeat. Kaikki ystäväni tietävät paljon ajoneuvoista, joten he osaavat myös korjata niitä ja olen aina aivan ulkona keskustelusta, kun he alkavat puhumaan ajoneuvoista. Kaikki myös kuuntelevat täällä radiokanavaa nimeltä Country 93, joka soittaa tietysti country musiikkia.

Kiitos kun luit tämän erittäin pitkän postauksen! Minulla on ollut täällä kivaa ja vaikka poen ehkä pientä kulttuurishokkia, niin olen pärjännyt hyvin. Aitzilla ja minulla oli myös pientä draamaa host perheemme kanssa, mutta en kerro sitä tänne. Kaikki on nyt minun kohdallani hyvin, joten siitä ei tarvitse enää huolehtia. Minusta on tuntunut täällä hieman eläintarhan eläimeltä, koska kaikki kenet tapaan ovat niin ihmeissään minusta. Myös kaikki, mitä minulle on tapahtunut täällä, on aivan täysin samanlaista, kuin jossain High School elokuvassa. En oikeasti liioittele ollenkaan tässä asiassa. Olin itse suunnitellut, että julkaisisin joka lauantai uuden postauksen, mutta niitä tulee nyt ripotellen. Pyrin kuitenkin julkaisemaan kerran viikossa, joten suosittelen tilaamaan tämän blogin.

Ps. Oon tanssis yhes meidä muokas se niiku Lead ja oon nii kiitolline kosk oon ain takan mun pituuden takii. Ja se biisi on Waves by Dean Lewis ja se on oikeesti nyt ehk yks mun lepparibiiseist. Suomes kaikki mun frendit kans tietää et en kestä suomalaist musiikkii mut nyt kuuntelen koko ajan tääl Spotifystä sitä suomiräpin järkäleet listaa ja ikävöin kauheesti Valion Oddly Good jugurttii.