Ensimmäinen viikko 31.8-8.9

Moikka! Tervetuloa uuteen postaukseen. Kirjoitan ensimmäisestä viikosta tällaisen viikkokatsauksen, jossa kerron joka päivästä, mitä teemme ja millaiset fiilikset minulla on.

Perjantai 31.8

Ensimmäinen aamuni Kanadassa alkoi jo kuudelta. Heräsin niin aikaisin, koska minulla oli pientä Jet lagia ja stressiä viisumista. Aamupala oli vasta yhdeksältä, joten kirjoitin ”En saa käydä koulua Kanadassa” postauksen, koska minun piti saada ajatuksiani sanoiksi ja kirjoittaminen on minusta todella terapeuttista. Ensimmäinen aamu oli vähän outoa, koska en tietenkään tuntenut kunnolla host perhettäni tai Aitzia. Aamupalaksi meillä oli paistettua kananmunaa ja leipää. Koska host perheelläni on oma puutarha ja kanala, lähes kaikki ruokamme mitä syömme, on omasta puutarhasta tai kanalasta. Kasvimaalla kasvatamme porkkanoita,

Ensimmäinen Ice Capp Timiltä

papuja, mansikoita, perunoita, maissia, paprikoita, raparperia, viinirypäleitä ja paljon muuta. Lisäksi naapurimme tekevät myös esimerkiksi omaa vaahterasiirappia, joten emme käy ruokakaupoissa niin usein. Aamupalan jälkeen aloimme tekemään kotitöitä kuten, tiskaamaan ja hoitamaan kasvimaata. Tämän jälkeen lähdimme saapumisvalmennukselle, jonka piti aluevalvojamme, Ellen. Ellen oli todella mukava ja hänen luonteensa muistutti minua yläasteeni englanninopettajasta. Saapumisvalmennuksen piti olla 7.-9. päivä, mutta taloon, jossa piti pitää valmennus tuli vesivahinko, joten sitä piti siirtää. Joten saimme oman lyhennetyn saapumisvalmennuksemme, jonne osallistui yhteensä viisi vaihtaria. Micaela, jonka saapumisperhe ei ollut vielä valmistautunut ottamaan häntä vastaan, joten Miksu vietti meidän kanssa tämän viikon. Saapumisvalmennuksella emme käsitelleet lähes mitään uutta, koska Suomessa lähtövalmennus oli niin kattava. Sen jälkeen menimme vain kotiin ja nukkumaan.

Meidän kanat

Lauantai 1.9

Heräsimme aamulla 8:30 ja menimme aamupalalle. Täällä aamupala on paljon isompi ja ruoka on yleensä lämmintä ja epäterveellistä. Esimerkiksi olemme syöneet pekonia, köyhiä ritareita ja perunoita. Niin kuin yleensä aamupalanjälkeen teemme töitä siihen asti, kun tulee muuta aktiviteettia. Tällä kertaa lähdimme mökille Tobermoryyn. Host perheeni ei omista täältä omaa mökkiä, joten he olivat vuokranneet yhden järven rannalta. Tobermoryyn kesti ajaa vähän yli kaksi tuntia. Mökille tultua menimme kävelemään keskustaan ja tulimme takaisin nukkumaan. Olen mennyt nukkumaa joka päivä kymmeneltä ja herännyt noin seitsemältä, koska englannin käyttö joka päivä on väsyttänyt aivoja ja myös Jet lag on voinut vaikeuttaa virkeänä pysymistä.

Kuva mökkimme laiturilta

Sunnuntai 2.9

Heräsimme aamulla taas aikaisin ja menimme auttamaan aamupalan laitossa. Tavanomaisten kotitöiden jälkeen lähdimme kävelylle Bruce Peninsula National Parkkiin ja kävelimme siellä noin kaksi tuntia. Olimme kaikki aivan poikki sen jälkeen, joten menimme takaisin mökille. Minusta kävely siellä oli todella kivaa. Osa teistä olivat täysin aurattuja ja helposti käveltävissä ja osa oli vaikeampia. Oli mukavaa olla omissa ajatuksissa ja kävellä metsässä. Tämän jälkeen lähdimme laiva-ajelulle Chi-Cheemaunilla, joka on melkein Silja Linen kokoinen, mutta laivamatka kestää vain noin kaksi tuntia. Mökkimme Tobermoryssä on sisustettu erittäin vanhanaikaisesti ja nukun double placemen siskoni Aitzin kanssa samassa huoneessa eikä siellä ole ilmanvaihtokanavia. Kaikissa taloissa, joissa olen käynyt täällä Kanadassa ei ole ilmanvaihtokanavia, mutta en tiedä onko se vain sattumaa.

Chi-Cheemaun laiva

Laivamatkan ideana oli katsella maisemia
lähimpiä saaria. Chi-Cheemaun kulkee Tobermory – Sout Baymouthin Manitoulinin väliä. Söimme laivalla illallista ja sain tilattua ensimmäisen Poutinen. Poutinessa on ranskalaisia, juustoa ja Gravy-kastiketta. Se oli ihan hyvää, mutta tykkään kyllä pelkistä ranskalaisista enemmän. Se oli myös vähän liian raskasta, koska siinä oli paljon juustoa ja Gravy-kastiketta, joka on ilmeisesti pelkkää rasvaa.

Näköalatorni vaellukselta

Vaelluspolku

Chi-Cheemaulta

Poutine

Maanantai 3.9

Haaksirikkoutunut laiva laiva-ajelulta

Maanantaina oli Labour day, jonka takia Kanadalaisilla oli pitkä viikonloppu. Host isäni piti lähteä illalla kotiin, koska koulut ja työt alkavat huomenna. Heräsimme aamulla ja söimme kanadalaisille kevyen aamiaisen eli jugurttia ja itsetehtyjä muroja. Tämä aamupala oli minulle siis normaali. Lähdimme myöhemmin aamulla veneajelulle, jossa näimme lähellä olevia saaria ja haaksirikkoutuneen veneen. Veneajelu oli samanlainen, kun Chi-Cheemau ajelu, joten siinä ei ollut minusta hirveästi mitään uutta. Oli kuitenkin mukava jutella Aitzin kanssa ja katsella maisemia. Myöhemmin iltapäivällä menimme kävelemään kaupunkiin Miksun ja Aitzin kanssa ja yritimme etsiä Kanada hupparia, mutta he myivät vain XL kokoja ja ne ovat tuhat kertaa isompia, kuin Suomen XL koot. Tämän jälkeen lähdimme vaeltamaan Grottoon, joka kuuluu Bruce Peninsula National Parkkiin. Vaellus ei ollut pitkä eikä, mutta vaeltaminen ei ollut pääasia, vaan ison kiviranta. Ranta oli yksi kauneimmista paikoista, mitä olen nähnyt. Siellä olisi pystynyt uimaan, mutta vesi oli todella

Grotto

kylmää, joten kahlasimme siellä kuitenkin. Illalla paistoimme makkaroita hotdogeja varten ja vaahtokarkkeja. Täällä tähdet näkyvät todella kirkkaina, koska täällä kylässä ei ole katulamppuja. En ole ikinä nähnyt yhtä paljon tähtiä, kun maanantai iltana. Valitettavasti en saanut kuvaa siitä. Maanantaina oli minusta ehkä mukavin päivä koko viikosta.

Tiistai 4.9

Iloisena yllätyksenä sain tiistai aamuna Study Permit viisumini, joten voin mennä maanantaina kouluun. Minun täytyy enää ylittää USA:n raja tai lähteä Niagaran Putouksille, jossa on paikka, jossa minun pitää tulostaa viisumini. Mutta minulla on aikaa siihen 30 päivää, joten ei ole mikään kiire. Koko tiistai päivä satoi, joten emme tehneet paljoa. Pelasimme biljardia ja muita pelejä mökkimme pelihuoneessa. Kävimme myös paikallisessa ruokakaupassa, josta kirjoitan oman blogipostauksen niillä viikoilla, kun ei tapahdu mitään ihmeellistä. Tiistai päivällä tuli Ruby, host isäni äiti ja hän oli todella mukava. Maistoimme myös Poptartseja, joita olin syönyt jo aikaisemmin. Ne olivat hyviä, mutta aika makeita.

Keskiviikko 5.9

Kävimme keskiviikko aamupäivällä läheisessä kaupungissa, Lions Headissa kävelemässä ja muutenkin tutustumassa kaupunkiin. Täällä on kaikkialla Kanadan lippuja, joka on minusta kauniin näköistä, koska se tuo väriä maisemaan. Päivällä polkuveneilimme mökkimme järvessä Aitzin ja Miksun kanssa. Polkuveneileminen oli yllättävän haastavaa, koska sillä ei päässyt kovin suoraa reittiä tuulen ja aaltojen vuoksi. Illalla vietimme aikaa yhdessä pelaillen.

Polkuveneilemässä Aitzin kanssa

Torstai 6.9

Torstai aamupäivällä kävimme vaeltamassa Greig’s Caves puistossa, joka oli minusta aika pettymys. Maksoimme sisään 10 dollaria, menimme kahta polkua ja se kesti yhteensä noin 20 minuuttia, matka Cavesille kesti myös yhden tunnin yhteen suuntaan. Polkujen varrella oli kuitenkin isoja luolia, jotka olivat hienoja ja tykkäsin myös polusta, koska siinä piti auttaa vähän käsillä ja maasto oli epätasaista. Söimme illalliseksi squash vihannesta ja naudan lihaa. Squashille ei ole suomenkielistä käännöstä, mutta lähin käännös minkä löysin, oli kurpitsa ja se oli todella hyvää. Host äitini kertoi, että squashia käytetään usein perunamuusin ja

Squashia

spagetin korvikkeena, sillä se on paljon terveellisempää. En tiedä saako squashia Suomesta, mutta jos ei saa, aion tuoda sitä matkalaukullisen kotiin. Onnekseni host vanhempani kasvattavat sitä heidän kasvimaassaan, joten syömme sitä melko usein. Katsoimme iltapäivällä elokuvan nimeltä The Derby Stallion ja se oli huonoin elokuva, mitä kukaan meistä on ikinä nähnyt. Sinnittelimme elokuvan loppuun asti, vain siksi koska siinä pääroolissa oli Zac Efron. Illalla teimme S’moreseja paahdetuista vaahtokarkeista, Hershey’s suklaasta ja kekseistä. Ne olivat minusta hyviä, mutta vähän makeita. Näimme samana iltana myös kolme majavaa ja upean tähtitaivaan.

Iltanuotio mökillä

Greig's Caves

Perjantai 7.9

Emme tehneet perjantaina paljoa. Rubyn piti lähteä kotiin aamulla ja autoimme häntä lastaamaan hänen autonsa. Söin perjantaina myös ensimmäiset pannukakut aamiaiseksi Kanadassa. Ne olivat hyviä, mutta täällä ne tehdään valmiista pannukakkujauhoista ja niihin lisätään vain maito ja kananmuna. Söimme niitä naapurimme tekemällä siirapilla. Lähdimme päivällä vaeltamaan Singing Sands rannalle, joka kuuluu Kanadan National Parkkiin. Siellä hiekka oli todella hienoa ja se tuntui melkein mudalta ollessaan märkä. Vaeltaminen on täällä todella suosittua ja host perheeni tekee sitä usein. Täällä kuitenkin maksaa kaikki, joten moni vaelluspaikka maksaa 5-10 CAD. Rupesimme pakkaamaan ja siivoamaan vaelluksen jälkeen, koska lähdemme lauantaina takaisin kotiin. Illalla istuimme taas nuotiolla ja keskustelimme Suomen korkeista veroista ja koulutusjärjestelmästä. Minusta mökkireissu oli rentouttava, mutta meille tuli yllätyksenä, että meidänkin pitää osallistua mökin vuokranmaksuun. Toisaalta ymmärrän, että reilu tuhat

dollaria voi olla hyvä jakaa. Mutta jos jollain meistä ei olisi ollut varaa maksaa sitä, niin en tiedä mitä olisi tapahtunut, koska ei yksi ihminen olisi voinut jäädä kotiin. Kirjoitan tähän blogiin myös lähes kaikki asiat, mitä minulle tapahtuu vaihdon aikana. Eli toivon todella, että kukaan kanadalainen ei käännä tätä, koska kirjoitan tänne vielä asioita, jotka on vaikea sanoa host perheelleni.

Singing Sands

Lauantai 8.9

Lähdimme lauantai aamuna Tobermorystä kotiin, koska kaikilla alkaa koulut ja työt maanantaina, ja minulla oli iltapäivällä treenit. Saavuimme kotiin noin kahdelta ja söimme päivällistä. Lähdimme noin puoli kolme ajamaan treeneihini, jonne kesti 30 minuuttia autolla. Kaikki lähtivät mukaan saattamaan minua, koska Aitzin piti keskustella tanssikoulun johtajalle, Shauntellille, tanssituntien hinnoista ja hänen mahdollisesta acro-tunnistaan. Muut lähtivät tanssikoulun viereiseen kauppaan, Walmartiin. Minulla oli ensin kahden tunnin soolo harjoitukset ja sen jälkeen suoraan kahden tunnin duo harjoitukset. Sooloni kestää noin 2:30 minuuttia ja duo on saman pituinen. Teimme sooloni valmiiksi koreografini, Brendan DeSantisin, kanssa ja duostamme duo partnerin, Abbyn, kanssa meiltä puutuu noin 30 sekuntia. Brendan tekee siis sooloni ja duoni ja hän oli todella mukava. Abby oli todella kiva ja käymme samaa koulua, mutta hän on kaksi vuotta minua nuorempi, joten emme ole samalla luokalla. Hänen äitinsä ehdotti, että voisimme tehdä kimppakyytejä treeneihin. Minua jännitti niin paljon, että en hengittänyt kunnolla treeneissä ja reiteni kramppasivat vielä monta päivää treenien jälkeen. Duo musiikkini on Hayden Calninin For My Help, mutta en löytänyt soolo musiikkiani. Brendanin tyyli on hieman samanlaista, kun yhden opettajistani Suomessa, joten se ei ollut minulle onneksi niin uutta. Tykkään todella paljon molemmista koreografioistani.

Kiitos, kun luit postaukseni! Minun on jo nyt todella vaikea kirjoittaa suomea, koska ajattelen englanniksi ja käytän englantia tietysti koko ajan. Vaikka Micaela on myös suomalainen, puhumme englantia keskenämme. En ole tuntenut koti-ikävää tai kulttuuri shokkia vielä, vaan kaikki on nyt minulle uutta ja ihanaa. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta, että saan viettää vuoden Kanadassa.

Micaelan blogi: http://wanderlustandcanada.blogspot.com/ 

-Anni